Kivaa kertoa, miksi en ole vähään aikaa kirjoittanut: uusi työpaikka on vienyt minusta mehut jo kahden kuukauden ajan.

Sain kuin sainkin lopulta töitä, ja työpaikka on paljon parempi kuin pahimmissa kuvittelin. Haeskelin jo tosi huonopalkkaisia lyhyitä pätkätöitä epätoivoissani. Lopulta sain uuden haastavan työn, josta maksetaan varsin mainiosti. Ah mikä helpotus. Aktiivinen työnhaku kesti puolisen vuotta.

Tämä toivottavasti rohkaisee muita, jotka ihmettelevät miksei kutsuta edes haastatteluun. Minäkin hermoilin sen vuoksi monet kerrat.

Lapsi voi hyvin, mutta joudun kyllä rajoittamaan muita menoja rankasti. Yritän olla erityisen aktiivinen hänen kanssaan nyt, kun työ vie aikaani enemmän kuin ennen.