Elämä rullaa eteenpäin, minä olen silti kärsimätön. Toivon, että aika kuluisi nopeammin. Että olisi jo ensi kevät ja lapsi syntyisi. Että huono olo loppuisi kokonaan.

Raskauden salaaminen on sekä hauskaa että ärsyttävää. Asia ei tietenkään kuulu kenelle vain, se on yksityisasia, varjeltava juttu ainakin siihen asti, kun raskaus näkyy. Töissä vituttaa ankarasti, sillä olo on kuin orjalla ja raatajalla, eikä huonosta olostaa voi puhua.

Seuraavassa ultrassa aion kysyä lapsen sukupuolta. Minusta on kiva tietää se etukäteen. Kun kerran kehityshäiriöiden seulonta on melko lailla lapsen kengissä, ainakin sukupuolen tunnistaminen on 90 prosentin tarkkaa jo nyt. Täytyy tietenkin olla hyvä lääkäri, joka on alansa, eli ultratutkimuksen huippu.