Myin sitten kirpputorilla tavaroita. Kaikki äitiysvaatteet menivät, samoin imetystarvikkeet. Lastenvaatteista menivät ensiksi kaikki hörhelöt ja muut suht tarpeettomat. Tuiki tarpeelliset bodit menivät yllättävän huonosti kaupaksi, itse ostin niitä viime vuonna usein kirpparilta.

Myin tosi halvalla, koska todellakin halusin lähinnä eroon tavaroista. Sain kokoon reilut kaksisataa euroa, ja olen ihan tyytyväinen. Mukana oli toki muutakin kuin lasten tavaroita. Kirjoja jäi vielä kassillinen, ajattelin tarjota niitä aluksi divariin ja loput sitten Pelastusarmeijalle.

Lapsi vietti isänsä kanssa mun kirppispäiväni. Olivat puistoilemassa ja hyvin meni. On ihanaa katsoa, kuinka meidän tytär pitää molempien vanhempien seurassa olosta ja luottaa molempiin. Hän ei ole äidin tai isän tyttö, vaan molempien. Toistaiseksi kelpaamme molemmat lohduttajiksi, nukuttajiksi ja leikkikavereiksi.

Tässä sitä nyt eletään onnellista aikaa pikkuperheessä. Onneksi tajuan tämän onnen nyt, enkä vasta kymmenen vuoden kuluttua. Onneni koostuu ainakin näistä: rakas ja luotettava mies, suloinen ja herkkä lapseni, kiva arki rutiineineen, lunta ulkona, lämmintä sisällä, auttavia sukulaisia, kunnon kavereita.  Pieniä huolia toki on, kuten työ ja talous, mutta aivan kusessa en ole, juuri nyt.