Tunteet vaihtelevat, mutta salaa tässä kuitenkin raskaana ollaan. Ainakin työpaikalla. Vanhempani tietävät nyt, sanoivat olevansa iloisia. Hassua, että voi kulkea muina naisina, vaikka raskaus on edennyt jo niin, että huomenna alkaa 19. viikko. Kauankohan tätä riemua kestää...

Kotona täytyy antaa miehelle tilaa olla omissa oloissaan, mun läheisyyden tarpeeni ei tunnu oikein saavan sieltä nyt vastakaikua. Vähän harmittaakin, olis niin mukavaa saada sieltä maksimaalista hellintää. Hän kyllä huolehtii minusta muuten oikein kiitettävästi, laittaa aamiaista ja illallista ja pitää huolta kodista paremmin kuin minä. Ei sikäli mikään paskempi tapaus.

Pitäisi varmaan suunnitella jotain ekstraa ennen lapsen syntymää, vain meille kahdelle, miehelle ja mulle. Että sais tuntea hemmottelua puolin ja toisin. Jaksaisi sitten ehkä paremmin sen ajan, kun huomio kiinnittyykin pääasiassa lapseen...