Meillä on vietetty juhlapäivää hyvin maltillisesti. Vein eilen mieheni leffaan, ja tänään laitoin meille aamiaista, käytiin ulkoilemassa porukalla. Kaikki hyvin, paitsi että...

isänpäivän kunniaksi olen aivan ryytynyt. Väsynyt, nuutunut ja toivon vain, että saisin olla joskus pitkän aikaa, edes puoli vuorokautta, YKSIN!!!

Ihan hassua, että mielialat vaihtelevat kovasti väsymystilan mukaisesti. Olemme viime aikoina valvoneet paljon, koska tytölle on tulossa kait poskihampaita, ja yöunet ovat jääneet viiteen kuuteen tuntiin. Tänäänkin nukuttiin koko perhe päiväunet, mutta mun väsymykseni vain jatkuu. Nyt isä ja tytär lähtivät yhdessä kyläilemään, ja jäin hetkeksi yksin. Mikä helpotus.

Mutta en jaksakaan tarttua niihin kaikkiin hommiin, jotka odottavat. Tekisi mieleni vain nukkua. En aio sitä enää tänään tehdä, vaan juon vaikka kahvia ja syön kakkua.