Käytiin mummolassa toipumassa pettymyksistä. Ei enää hirveesti satu, etten saanut hakemaani paikkaa, mutta väsyttää tuo hakeminen.

Lapsi tykkää olla mummolassa ja vaikutti siellä kovin onnelliselta. Oli kiva seurata hänen ja isovanhempien kanssakäymistä. Kun puhe alkaa olla jo aika monipuolista, niin kommunikaatio on aikuisenkin näkökulmasta mielekästä.

Rahat vähissä, voimat vähissä, läski olo. Itsestä huolehtiminen tulee usein mieleen. Pitää tehdä asioita, jotka vievät omaa oloa hyvään suuntaan. Aikaa ei ole liiaksi, mutta pitää vain tehdä pieniä juttuja oikeaan suuntaan. Eikö?