40 + 2 tänään.

Olen ylpeä itsestäni, että hermot eivät ole menneet. Olen hoidellut asioita kaupungilla, käynyt neuvolassa, äsken syötiin hyvää ja tuoretta kotiruokaa: paistettuja silakoita, ah niin rapsakoita ja hyviä. Huomenna ajattelin lähteä kaupungille käyskentelemään, jos kunto vain sallii. Yöt nukun taas huonosti, se vähän stressaa.

Nyt sitten vaan pitää yrittää nauttia elämästä, syödä hyvin, lötkötellä, hoidella juoksevia asioita, olla vastaamatta kaikkiin uteliaiden puheluihin (joko? tai "vieläkö olet yhtenä kappaleena?").

Tässähän ehtisi vielä käydä leffassakin esim. huomenna tai sunnuntaina... Mitähän muuta kantsis suunnitella, sellasta, mitä ei kerkeä kohta tekemään?

Ei mun varmaan kannata kotona hapantua synnytystä odotellessa, koska joku raja sillä levollakin on. Jos en kerran saa untakaan, niin miten minä synnytykseen enää valmistaudun? Onhan siitä useimmat selvinneet, ehkä minäkin. Lapsi potkii yhä ahkerasti, mutta on se kuulemma ihan hyvin päin mahassani. Ja tilaa sillä tuntuu edelleen olevan, eli mikäs kiire sillä. Lauleskelen ja juttelen sille, kehotan jättämään lokoisat olot ja tulemaan tänne hurjaan maailmaan.