Kesä on totisesti alkanut! Olen ollut ilman lasta sekä lapsen kanssa ulkona lähes koko päivän. Keli suorastaan vaatii ulos, ja tietenkin pitäisi suojata paitsi lasta myös itseä auringon polttavuudelta. Mulle kävi tänään huonosti: olin yksin urheilemassa auringossa pari tuntia ja paloin. Hitsin hitsi.

Meillä riideltiin tänään toisen kerran ajan käytöstä, siitä perinteisestä: kummalle kuuluisi lisää aikaa tehdä vaikkapa omia hommia. Kumpikin haluaa lisää aikaa. Hohhoijaa. Mulla meni fiilikset pahan kerran ja tuli todella epätoivoinen olo. Soitin äidille ja pyysin häntä ottamaan lapsen ensi viikolla  yökylään, että saisin olla vaikka puoli vuorokautta irti lapsenhoidosta. Sellainen kypsähtämisvaihe on nimittäin meneillään, ja tuntuu siltä, että kannattaa ottaa kevyt irtiotto ennen kuin pimahtaa.

Muuten menee kai kivasti. Huomen aamulla lähdetään klo 9 piknikille lapsen ja naapuriperheen kanssa. Ollaan kaupungilla, puistossa, leikitään ja syödään ruohikolle levitetyllä viltillä. Eiköhän se olo siitä taas korjaannu. Aina (tai melkein aina) kun ei tarvitse tehdä niin sanottuja "omia hommia", vaan on aikaa olla lapsen kanssa vapaasti, homma tuntuu luksukselta. Mutta juuri nyt mulle on kertynyt hoidettavia asioita, jotka painavat mieltä, kun ne joutuvat odottamaan hetkeä, jolloin pääsen käsiksi niihin ilman lapsen vieressä oloa.

Vielä yksi kysymys: milloin ja miten olette lopettaneet imettämisen? Oliko se vaikeaa? Meillä lapsi on nyt 1 vuotta plus kuukauden ja imee ahnaasti rintaa. Tänään on mennyt jo ainakin neljästi. Ja vielä iltamaidot tulossa. Kirjoittelen tätä samaan aikaan kun isänsä tekee hänen kanssaan iltatoimia. Imettämisen lopettamista kyseli viimeksi eilen tk-lääkäri: milloin olet ajatellut lopettaa imettämisen? Vastasin, etten ole ajatellut. Siis en tiedä vielä. Jännittää ajatus vieroittumisvaiheestakin.