Suurin toiveeni tällä hetkellä on, etten stressaisi äitinä olemista ja vauvaelämää niin hirveän paljon. Helpommin sanottu kuin tehty. Meidän vauva kun on minulle esikoinen ja hyvin todennäköisesti ainokainen. Hirveesti kuluu energiaa kaikenlaiseen huolestuneena olemiseen. Ja ihan kuin lapsi ei kasvaisi isoksi ilman mun hirveetä stressaamistani.

Kuluneena viikonloppuna olimme vauvan kanssa kaksissa juhlissa, meni ihan hyvin, vaikka jännitin erityisesti eilistä iltatapahtumaa, että itkeekö ja jaksaako vauva. Jaksoihan se ihan hyvin, lähdettiin sitten kaksin kotiin ajoissa, isänsä sai luvan juhlia myöhäänkin.

Suurimpia onnen aiheita käytännön elämässä on nyt se, että lapsen isä pitää niin hyvää huolta hänestä, ja myös minusta. Erityisen tärkeänä pidän tapaamme tehdä vuoronvaihto aamuisin siten, että seitsemän maissa aamulla minä panen maata tunniksi pariksi, ja vauvan isä huolehtii vauvasta. Saan nukkua säännöllisesti yövalvomisen jälkiä pois. IIIIHANAA! Suosittelen tämäntapaista järjestelyä kaikille väsyneille. Jos ei aamulla, niin sitten illalla. Jossain vaiheessa kuitenkin.