Aurinko paistaa, sisällä ja ulkona. Olen hirveän helpottunut, että muutamat asiat elämässä, erityisesti vauvaelämässä, toimivat: imetys on nyt letkeää ja pakotonta. Olen saanut itsetuntoa ja rauhaa siitä, että yli neljä kuukautta on mennyt, ja täysimetys jatkuu muutamista kuoppaisista hetkistä huolimatta. Nyt uskon ja luotan, että homma kyllä hoituu niin kauan kuin tarpeen. Näillä näkymin tähtäämme siis puolen vuoden täysimetykseen.

Vauvamme on tarkkaavainen, ilmehtivä ja iloinen, ja olemme saaneet aikaiseksi jonkunlaisen päivärytmin, ja elämä tuntuu asettuvan hieman aloilleen. Yöllä "koulutamme" lasta nukkumaan pitempiä jaksoja ilman maitoa, tavoitteena pari yösyöttöä. Aika hyvin on mennyt, mutta pari kertaa on ollut aika konsertti päällä. Kyllä me itkuun yölläkin reagoimme, mutta enää en tarjoa tissiä joka itkuun. Tähän on miehen apu nyt ensiarvoisen tärkeää. Hän tyynnyttelee tai antaa "tassuterapiaa" lapselle yöllä silloin, kun tarkoitus ei ole maitoa haistaa...

Ja vauva on alkanut viihtyä paremmin itsekseenkin hetkiä lattialla. Liikkuu, leikkii ja kääntyilee. Mukavaa.