Ajatus raskaudesta ja odottamisesta vie mennessään, kiehtoo kovasti. Hieno ajatus, että naisen elämässä voi olla kausi, jolloin luonto vie. Muutokset omassa kehossa ja olemisessa tapahtuvat omasta tahdosta riippumatta. Se on pelottavaa ja kiehtovaa yhtä aikaa.

En halua lihoa hirveästi, sillä painoa on ennestään viisi-seitsemän kiloa liikaa. Sokeri, karkit, pullat ja muut turhat herkut pannaan. Haluan pitää itsestäni huolta. Jännää, että se tulee niin voimakkaasti esille. Totta kai ajatus on pitää huolta mahdollisesta tulevasta lapsesta. Se ei tunnu vielä niin konkreettiselta, mutta olen ihan selvästi muuttanut käyttäytymistäni, ruoka-, juoma- ja elämäntapojani terveellisemmiksi. Olen tottunut juomaan alkoholia melkein joka päivä, samoin tupakoimaan. Nyt ei tee tiukkaa jättää niitä väliin. Nukun enemmän, syön järkevämmin.

Eli minussa heräsi kaikki valmiudet raskauden myötä. Miehen valmiuksia odotellessa toivon vain, että meistä tulisi kolmihenkinen perhe sen sijasta, että lähdemme kaikki eri suuntiin...