Olin eilen juhlimassa, ensimmäistä kertaa yli vuoteen oikein kunnolla. Mies hoiti lasta, maidot oli lypsetty valmiiksi ja kaikki meni hyvin. Mutta. Aamulla iski hirveä moraalinen krapula. Kuinka minä, pienen lapsen äiti, jätän lapseni kotiin ja lähden ulos ja vielä alkoholia juomaan. "Mitä ihmisetkin ajattelevat, kun näkevät tuoreen äidin lasi kädessä juhlissa." Kenelle tahansa toiselle ihmiselle sanoisin: siitä vaan, tietenkin. Että sehän tekee hyvää välillä tuulettua. Mutta minkäs teet, omalla kohdalla on vaikea suhtautua asioihin yhtä järkevästi.

Joka tapauksessa oli tavattoman kiva ilta, join itseni kyllä jonkinlaiseen kekkuliin. Sain nukkua hyvin yöllä, koska mies hoiti syötöt. Jos saisin valita, en haluaisi niitä jälkitunnelmia eli moraalisia krapuloita kokea. Ilta oli mennyt sekä miehellä että lapsella hyvin, samoin yö, ja aamulla lapsi oli iloinen kuten aina. Järki sanoo, että joskus pitää relata tavalla josta tykkää, mutta tunteet eivät ole ihan niin sallivia koko ajan.