Tähän on äitiydessä/lapsielämässä päästy: kakan tulo on uutinen!

Elikäs meidän pilttimme piti ensin viiden, sitten kahdeksan päivän kakkaustauon ja valitteli varsinkin öisin vatsavaivojaan ja piereskeli lopulta ahkerasti. Sitteh toissa-aamuna tapahtui ratkaiseva avaus: isänsä putsasi vaipasta reilut kakat. Eilen oli hiljaista sillä rintamalla, tänä aamuna taas osui isän vuorolle kakan toteaminen. Ehkäpä pahin on nyt ohi. Meillä meni nimittäin yöt uusiksi näinä kivuliaina hetkinä. Tällä hetkellä jatkamme antamalla päivittäin maitohappobakteereita (Rela) sekä Levolac-nesteellä (2,5 ml kerralla). D-vitamiinitipat siihen päälle ja johan tuntuu kuin vanhaa sairasta mummoa hoitaisi...

No, viisikuinen lapsemme on ihastuttava tapaus. Hän on hyvin tarkkaavainen ja keskittymiskykyinen. Huumorintajuinenkin ja nauravainen. Tosi kiva. Minä puolestani olen kasvanut äitinä piirun verran rauhallisemmaksi ja nautin tällä hetkellä sekä äitinä olosta että vanhempainvapaasta täysillä. Jos nyt pitäisi päättää, ilmoittaisin töihin, etten tule enää takaisin ollenkaan. Mutta mieli voi muuttua taas, en siis vanno puoleen enkä toiseen. Lapsen kanssa on joka tapauksessa hyvä olla, vaikka viime päivinä olenkin ollut huomattavan väsynyt. Yövalvominen ei ole lapsen kasvamisen myötä vähentynyt, vaan melkein päinvastoin. Hän syö päivin öin paljon ja vaikka yöllä olemme rajoittaneet kerrat periaatteessa kahteen, niin erilaisia kähinöitä tulee silti. Joko syöttö kestää toista tuntia tai sitten lapsi heräilee piereskelyynsä ja valvoo tai on muuten vain yhtäkkiä yöllä pirteä. Mutta näistähän selvitään. Olemme miehen kanssa antaneet toistemme nukkua tarpeen mukaan. Viikonloppuna hän antoi minun jäädä sänkyyn kun otti vauvan kanssaan toiseen huoneeseen leikkimään, eilen minä otin vauvan jo kuuden jälkeen toiseen huoneeseen. Tänään minä sain puolestani taas lepuuttaa.

Meillä on suunnitelmissa viettää taas myös yhteistä aikaa miehen kanssa. Tosin nyt taitaa joutua odottamaan parisen viikkoa, mutta kuitenkin. Omaa aikaani on kun käyn noin kerran viikossa urheilemassa. Viime viikolla kävin jopa baarissa kaverini kanssa, kun lapsi oli saatu nukkumaan. Ei paljon baarissa käynti kiinnosta, kun se on sitten kuitenkin yöunista nipistämistä. Mutta tulipa sekin entisten aikojen juttu koettua. Ei ole ikävä yömenoihin. Uni on kovin rakas asia...