40 + 6

Meikkasin oikein hienoksi itseni tänä aamuna. Kotona riittää tekemistä, jos vain voimat riittävät. Kantoliinan ajattelin tänään käydä hankkimassa, sitähän voi käyttää heti lapsen synnyttyä.

Se, että lapsi viipyy, ei sinänsä haittaa, koska mun aikani ei käy pitkäksi. Huolestuttaa vain hetkittäin, että a) lapsi kasvaa jättiläiseksi ja on vaikea pukertaa ulos b) lapsella on jokin pielessä emmekä saakaan toisiamme c) synnytyksen venyminen hankaloittaa asioita d) jos synnytys pitää käynnistää, niin se kuuluu olevan kivuliaampaa kuin luonnollisesti käynnistynyt. Jos synnytys on pakko käynnistää jossain vaiheessa, niin mieluummin sanoisin, että leikkaisivat sen sitten ulos.

Mutta kaikesta tästä pohdinnasta huolimatta oloni on ihan mukava. Hyvä aamiainen alla, elämässä tasapainoinen ja levollinen olo. Eilen sain kudottua ja koristevirkattua vauvalle unirätin. Se on aika ruma, mutta pehmeä ja toivon mukaan siihen on tarttunut mun haju. Silittelin taas vaatteita, niitä on nyt aika läjä, vaikka itse en ole ostanut kuin muutaman.

Ja yhä mennään oppikirjojen vastaisesti: lapsi potkii ja elämöi mahassa ihan järisyttävän vilkkaasti varsinkin iltaisin. Eilen aloin epäillä, että todella yrittää ulos vatsanpeitteiden kautta. Levoton kaveri?