Olen päivä päivältä uppoutuneempi lapsen odotukseen. Ymmärrän hyvin niitä, jotka rasittuvat varsinkin tuoreiden äitien jatkuvasta lapsihöpinästä. Jos asia ei ole itselle ajankohtainen, aiheesta jaarittelu käy luonnollisesti hermoille.

Mulle nyt on kumminkin käynyt näin hullusti, ja kaikki aiheeseen liittyvä on kiinnostavaa. Mietin päivittäin lapsen kasvatusta, ruokavaliota, sääntöjä, imetystä, unirytmiä, liikkumista vauvan kanssa, varusteita. Suuri huoli on, miten tällä hetkellä kukoistava parisuhteeni pysyisi kasassa lapsen synnyttyä. Miten vasten tahtoaan isäksi tuleva mieheni saisi uudesta tilanteesta irti jotain positiivista ja itselleen antoisaa. Miten meidän rakkautemme voisi kukoistaa suuren huomion vievästä lapsesta huolimatta.

Nyt olen jo sortunut kahteen ostokseen: lastenvaatesettiin alennusmyynnistä ja kantoreppuun. Ne ovat toistaiseksi ainoat hankinnat, epäilemättä lisää tulee, kun innostun internetin kirpputoripalstoista.

Suuri kysymys on lastenvaunupolitiikkamme. Niiden pitää mahtua autoon ja oltava kätevät kerrostalossa ja kaupunkiliikkumisessa. Saisinko vinkkejä kokeneemmilta?