Ilmassa on ihan selviä elämänhallinnan merkkejä!

Suurin tuska kuluneen vuoden aikana on ollut elämänhallinnan menettäminen. Olen tuntenut huonoutta kodin hengettärenä ja omien työasioideni hoitajana. Organisointi ja ajan hallinta ovat olleet heikkoja.

Nyt kun lapsi on jo hieman isompi minäkin saan hetkittäin kiinni asioiden hallinnasta. Tänään sain isän ja lapsen ulkoilemaan ja sukuloimaan kolmeksi tunniksi, ja voih miten paljon ehdin hoitaa paperihommia, ja jopa imuroida koko kämpän. On ihmeellinen tunne selvitä näistä arkikuvioista.

Lapsen kanssa selviäminen tuntuu ihan helpolta tällä hetkellä. Kun saisi oman aikuisen elämänsä sovitettua kuvioon, niin a vot.

Onko tämä tuttua muillekin? Miten olette ratkaisseet?

Ai niin. Olen tällä viikolla jättänyt meikkaamisen väliin. Aikaa on säästynyt, mutta näin EI voi jatkua. Olenhan jo nelikymppinen ja tarvin hieman korjailua aamuisin...