Tänään kaikki on taas paremmin. Ympäristötekijät vaikuttavat suoraan olooni: jos on paljon ulkoapäin tulevia paineita, niin panikoituminen on lähellä. Jos saa ymmärrystä ja tukea mieheltä, niin kummasti taas jaksaa.
Alan pikku hiljaa pitää itseäni hermoheikkona, niin herkkää tämä elämä nyt on. Eilen itkin, kun lapsi ei tahtonut illalla nukahtaa, vaan imetys jatkui kaksi tuntia putkeen. Tänään lapsi on syönyt lyhyitä sessioita ja nukkunut jo kahdet päiväunet, nukkuu parhaillaankin.
Kesä on ihanaa aikaa, mutta olisi kyllä kiva tavata enemmän tuttuja, mielellään samassa elämäntilanteessakin olevia. Me olemme kuitenkin maalla, jossa kavereita ei ole mailla halmeilla. Se tuntuu välillä kurjalta, mutta toisaalta on hyvä rauhoittaa lapsen kanssa olemista turhalta ihmisvilinältä.
Vauva hymyilee paljon, jokelteleekin jo pikkuisen. Nyt hän malttaa hetkittäin olla itsekseenkin esim. sängyllä. Pystyn jopa pukeutumaan ilman, että lapsen pitää olla koko ajan jonkun sylissä. Muuten hän viihtyy erittäin paljon kantoliinassa, sylirepussa ja sylissä, tietyssä asennossa.
Meidänkin lapsemme kärsii mahavaivoista, joita hoidamme erilaisilla tipoilla. Odotan toiveikkaana, että kolmen kuukauden iän saavutettuaan hän kärsisi niistä jo vähemmän.
Ennätyksiä: vauva nukkui yhtenä yönä 8 tuntia putkeen. Oma ennätykseni: 4 tuntia poissa vauvan luota, ja hän nukkui koko poissa oloni ajan. Ei tarvinnut käyttää etukäteen lypsettyä maitoa.
Seuraavaksi toivon lapsenhoitoapua pariksi tunniksi lähipäivinä. Ensisijaista olisi saada nukkua pitkät päiväunet rauhassa, toissijaisesti kaipaisin hoitajaa pariksi tunniksi, että pääsisin mieheni kanssa kahdestaan teatteriin.