Tuoreen äidin paineet näyttävät syntyvän sankariäitimyytistä, joka
nykymaailman aikaan tarkoittaa täysimetystä, perhepetiä, kantoliinoja,
sokerivapaata lapsuuta jne. Itse arvostan kaikkia näitä kovasti, mutta
elämässä täytyy priorisoida asioita: mielenterveyden kustannuksella ei
mielestäni pidä koskaan sinnitellä ollakseen sankari. Ai niin, synnytys
ilman kivunlievitystä tuntuu kuuluvan näihin elvistelyn aiheisiin niin
ikään.
Omissa vaikeuksissani olen saanut paljon ymmärrystä ja tukea kun olen
osannut sitä hakea, mutta tärkeintä asiaa en silti ole kuullut
tarpeeksi; nämä hankaluudet, jotka vauvaelämään liittyvät, ovat alati
muuttuvia. Jos nyt juuri tuntuu kamalalta kun imetys sitoo niin paljon,
kannattaa muistaa, että aika kuluu hirveän nopeasti, kohta on
toisenlainen vaihe. Samoin vauvan itku muuttuu ja ainakin meillä se on
dramaattisesti jo vähentynyt. Kaikki on nyt, juuri tänään, paljon
paljon mukavampaa ja helpompaa kuin vaikkapa kuukausi sitten.
Ja sitten se tärkein: olen nyt äitiyslomalla, ja mulla on AIKAA olla
vauvan kanssa vaikka koko ajan. Raja on vain oma kärsivällisyys ja
mielenterveys.
No nyt on kymmenisen päivää imetetty vuorokaudet ympäriinsä, tämän
tästä ja enemmän kuin lapsi edes vaatii. Se on tuottanut tulosta:
maitoa näyttää taas tulevan enemmän. Lypsytestiä en ole tehnyt, mutta
luulisin lypsäessäkin irtoavan hieman enemmän. Mutta tuttelit on
ostettu varastoon, se tuntuu vähän kuin varmistukselta, että kun lapsi
jää mahdollisesti hoitoon pariksi tunniksi, hoitajalla on back uppina
tuttelit, ei tarvi hermoilla.
Vauvan, joka on nyt tasan 3 kk, posket ovat pullistuneet alle viikossa;
tehoimetys on selvästi purrut. Unohdin rintapumpun kaupunkiin, kun
tulimme taas maalle. Yritän olla ottamatta paineita toistaiseksi. Tällä
hetkellä en tarvitse lastenhoitajaa enkä pumpattua maitoa. Huh.
perjantai, 6. elokuu 2004
Kommentit