Vauvani täyttää pian 8 viikkoa, ja monenlaisia tunteita on pyörinyt äidin mielessä. Yllättävintä on ollut negatiivisten tuntojen runsaus, ahdistus ja kauhu siitä, että nyt ollaankin nalkissa pahan kerran.
Yllättäviä nuo tunteet ovat siksi, että tunsin olevani todellakin valmis ja KYPSÄ äidiksi, kokenut riittävästi vapautta ja elämää, työelämän haasteita, sekä sinkku- että parisuhde-elämää. Ja silti, minäkin ahdistuin. Jopa niin, että hetkittäin mietin, oliko sittenkin virhe hankkia lapsi.
Nopeasti nämä tuntemukset onneksi vaihtelevat. Viime päivinä, kun lapsi on osoittanut kommunikoinnin merkkejä, jopa hymyillyt, olo on kummasti parantunut ja usko omaan selviytymiseen sekä lapsesta nauttimiseen on kasvanut. Vauva on myös elänyt rauhallisempia hetkiä, jolloin se on viihtynyt hetkisen hereillä ilman, että sitä kannetaan koko ajan. Juuri niin kuin kommenteissa aiemmin mua lohdutettiinkin.
Näistä kokemuksista johtuen olen pohtinut lapsettomuuden valinneiden ihmisten elämää. On aika hurjaa, että moni pitää valintaa itsekkäänä tai toisaalta säälii hirveästi niitä, jotka ovat valinneet lapsettomuuden olosuhteiden pakosta, kuten siksi, ettei sopivaa puolisoa/isää ole löytynyt ajoissa.
Uskon, että lapsettomuus on kerrassaan hyvä ja hieno valinta, jos siltä tuntuu ja siihen kykenee täysin rinnoin. Jos ei kaipaa lasta, jos ei kaipaa omaa äitiyden kokemusta. Hoivattavaahan tässä maailmassa riittää ilman omaa lastakin.
Mun kohdallani asia on ollut toisin. Olen kaivannut lasta kauan ja äitiyttäkin, luulisin. Pidän kyllä omaa kaipuutani vähintään yhtä itsekkäänä ellen itsekkäämpänäkin kuin lapsettomien tarvetta olla ilman lapsia. Liittyyhän tähän omaan tarpeeseeni paljon hyötyajattelua: saan elämääni jonkun, joka varmasti kuuluu samaan perheeseen kanssani, minulla lienee lapsessa jonkinlainen turva vanhetessani, lapsi tekee minusta perheellisen, yksinäisyyden ja irrallisuuden kokemus vähenee, kun lapsen myötä muodostaa yhteisön jne.
Arvostan kovasti itsellisiä ja yksineläviä ihmisiä, jotka viihtyvät asemassaan. On ihan eri asia jäädä yksin kuin valita yksinolo tai parisuhde ilman lapsia.