Vauvani täyttää pian 8 viikkoa, ja monenlaisia tunteita on pyörinyt
äidin mielessä. Yllättävintä on ollut negatiivisten tuntojen runsaus,
ahdistus ja kauhu siitä, että nyt ollaankin nalkissa pahan kerran.
Yllättäviä nuo tunteet ovat siksi, että tunsin olevani todellakin
valmis ja KYPSÄ äidiksi, kokenut riittävästi vapautta ja elämää,
työelämän haasteita, sekä sinkku- että parisuhde-elämää. Ja silti,
minäkin ahdistuin. Jopa niin, että hetkittäin mietin, oliko sittenkin
virhe hankkia lapsi.
Nopeasti nämä tuntemukset onneksi vaihtelevat. Viime päivinä, kun lapsi
on osoittanut kommunikoinnin merkkejä, jopa hymyillyt, olo on kummasti
parantunut ja usko omaan selviytymiseen sekä lapsesta nauttimiseen on
kasvanut. Vauva on myös elänyt rauhallisempia hetkiä, jolloin se on
viihtynyt hetkisen hereillä ilman, että sitä kannetaan koko ajan. Juuri
niin kuin kommenteissa aiemmin mua lohdutettiinkin.
Näistä kokemuksista johtuen olen pohtinut lapsettomuuden valinneiden
ihmisten elämää. On aika hurjaa, että moni pitää valintaa itsekkäänä
tai toisaalta säälii hirveästi niitä, jotka ovat valinneet
lapsettomuuden olosuhteiden pakosta, kuten siksi, ettei sopivaa
puolisoa/isää ole löytynyt ajoissa.
Uskon, että lapsettomuus on kerrassaan hyvä ja hieno valinta, jos siltä
tuntuu ja siihen kykenee täysin rinnoin. Jos ei kaipaa lasta, jos ei
kaipaa omaa äitiyden kokemusta. Hoivattavaahan tässä maailmassa riittää
ilman omaa lastakin.
Mun kohdallani asia on ollut toisin. Olen kaivannut lasta kauan ja
äitiyttäkin, luulisin. Pidän kyllä omaa kaipuutani vähintään yhtä
itsekkäänä ellen itsekkäämpänäkin kuin lapsettomien tarvetta olla ilman
lapsia. Liittyyhän tähän omaan tarpeeseeni paljon hyötyajattelua: saan
elämääni jonkun, joka varmasti kuuluu samaan perheeseen kanssani,
minulla lienee lapsessa jonkinlainen turva vanhetessani, lapsi tekee
minusta perheellisen, yksinäisyyden ja irrallisuuden kokemus vähenee,
kun lapsen myötä muodostaa yhteisön jne.
Arvostan kovasti itsellisiä ja yksineläviä ihmisiä, jotka viihtyvät
asemassaan. On ihan eri asia jäädä yksin kuin valita yksinolo tai
parisuhde ilman lapsia.
torstai, 28. kesäkuu 2007
Kommentit