En voi sanoa nauttivani olostani. Tänään on etonut melko vähän, mutta päivääkään en ole pärjännyt ilman pahaa oloa joko henkisesti tai fyysisesti. Tuleeko koko raskausaika olemaan tällaista? Haluanko tätä todella?

Kerroin tänään kaukaiselle ystävälle tilanteestani. Hän intoutui aivan suunnattomasti ja alkoi heti kuvitella lapselle tulevaisuutta. Pelästyin aivan, sillä mahdollinen syntyvä lapseni ei tunnu vieläkään mitenkään konkreettiselta. Käytän koko ajan sanaa JOS. Jos raskaus menee ok, jos se syntyy, jos se elää jne.

Toiveikkain mielin ajattelen silti ensi kesää ja sitä, että mulla saattaa olla pieni lapsi, jonka kanssa toivon viettäväni rauhallista kesää. Näen sen romanttisin silmin: rauhallista, harmonista yhdessäoloa pienen tulokkaan ja ehkä myös oman miehen kanssa. Jos Luoja suo.