Lupauduin kummiksi. Tämä pieni olento tulee olemaan mun viides kummilapseni.

Kummien merkitys on tullut isoksi oman vauvan myötä. Me valitsimme tarkkaan kummimme: sellaiset ihmiset, joiden kanssa haluamme pitää oikeasti  yhteyttä, sellaiset, jotka voivat olla oikeasti aikuiskavereita lapsellemme ja sellaiset, jotka voivat hoitaa lastamme joskus.

Vauvamme kummeista yksi pariskunta on toiminut pari kertaa lastenhoitoapuna. Heidän oma otteensa kotona on niin rento, että toivon jotain siitä tarttuvan meidänkin pilttiimme. Valitettavasti kaikille paitsi yhdellä alaikäisellä kummilla on niin pienet lapset, että heidän on vaikea irrottautua hoitotehtäviin. Se oli siis pieni virhe kummivalinnoissamme.

Hassu jälkikäteinen huomio oli, että tyttövauvamme kummeilla on vain poikalapsia itsellään: he hemmottelevat tätä tytsyä sitäkin vuolaammin.

Olemme oikein tyytyväisiä kaikkien kummien panokseen ja asenteeseen. He ovat pitäneet yhteyttä ja me myös.

Minä olen ollut puolestani aika vaihtelevan tason kummi. Hoitoapua olen antanut vähän, sillä ennen omaa lasta en ole ollut innostunut vauvoista erityisemmin. Hoidin siskoni lasta jonkun kerran, ja siinä se on ollutkin. Onneksi välit ovat säilyneet. Nyt kun katson, niin huomaan eläneeni todella itsellistä ja itsekästä elämää aiemmin. Enhän ole tajunnut MITÄÄN perheellisten ongelmista ja tilanteista, joihin hoitaja tuo ratkaisun. Mutta ehkä elämä menee juuri niin: elämme omaa juttuamme, kunnes tulee muutos ja silmät aukeaa.