Näin nelikymppisenä olen pannut merkille, että äitiyteen liittyy valtavia sankaruuspaineita. Kaikki lähtee raskaudesta: pitää elää ihanteellisesti, virheettömästi. Ulkoilla, nukkua, liikkua, syödä terveellisesti ja monipuolisesti, kevyesti, ei saa lihoa liikaa, ei käyttää alkoholia eikä tupakkaa. Tulee olla stressaamatta, sen sijaan pitää laulaa lapselle ja tutustuttaa sikiö haluamiinsa äänimaailmoihin.
Synnytys se vasta sankarisuoritus onkin: kivunlievitys on heikkoja varten! Ammeeseen vaan ja sitten luomusti lapsi maailmaan, vaikka kestäisi viisi vuorokautta.
Imetyksen tulee sujua täydellisesti, pisarakin korviketta pilaa "puhtaan sarjan". Lapsihan suorastaan saastuu äidinmaidonkorvikkeista. Lapselle ei anneta tuttia, vaan hän tyydyttää luonnollisen imemisen tarpeensa äidin rintaa imemällä. Häntä ei panna mihinkään konesittereihin, hänen lähellään ei katsota tv:tä eikä puhuta kännykkään, jotta hän ei saa huonoja vaikutteita tai vaarallista säteilyä. Sen sijaan hän elää koko alkuelämänsä kantoliinassa tai sylissä. Yöt hän nukkuu perhepedissä. Imetys jatkuu täysimetyksenä puoleen vuoteen, sitten imetys jatkuu kiinteän ruuan ohella ainakin kaksivuotiaaksi. Lapselle ei anneta sokeria alle kaksivuotiaaksi, ja tv:tä lapsi ei näe ennen kouluikää. Äiti on kotona ainakin lapsen kolme ensimmäistä vuotta, isä ottaa kaikki mahdolliset isyyslomat ja -vapaat lapsen lähellä ollakseen.
Lapsi puetaan vain ruskovillan vaatteisiin, tai muihin luomu-, eko- yms. juttuihin. Valmisruokia ei käytetä, vaan äiti pyöräyttää soseet ja muut ruoat itse kasvattamistaan luomutuotteista. Näillä suuntaviitoilla lapsesta saattaa kasvaa ok ihminen.
Että tällaista.
Paineita on.
Mutta pitää yrittää omalla kohdalla ihan oikeasti suhteuttaa näitä vaateita. Lapsen etu ei aina toteudu pingottamisen kautta.
Ja mites meillä nyt sitten menee?
Ihana vauvani oksensi aamulla ekan kerran elämässään oikein tajuttomasti. Ei muuta kuin suihkuun, sekä tytär että äiti. Lakanat ja pyyhkeet pesuun, uutta kuivaa ja puhdasta päälle. Onneksi oksentelu ei ole ainakaan vielä jatkunut. Kuuma ilma voi tietenkin vaikuttaa asiaan, toivottavasti ei rota-virus.
Imetys sujuu taas hyvin, ja lapsen posket ovat pullistuneet mukavasti. Olemme maalla, ja unohdin rintapumpun kaupunkiin, joten en tiedä, onko maidontuotanto vilkastunut myös lypsämisen osalta. Luin muuten hyvän vinkin maidon herumiseksi siitä uudesta ruotsalaisesta vauvakirjasta: kannattaa ajatella paitsi vauvaa, myös jotain virtaavaa tai valuvaa nestettä pumpatessaan, esim. pullosta lasiin kaadettavaa kokista, tai vesiputousta, tai jotain. Kokeilin ja heti tirahti maitoa nännin päähän.
Lapsi söi tässä välillä öisin tavallista useammin, nyt olemme palanneet yhteen varsinaiseen yösyöttöön. Eli lapsi syö iltamaidot noin klo 20-21, sitten herää yöllä 0:30-3:00 välisenä aikana syömään, ja sitten taas aamulla kuuden seitsemän maissa. Tämä on minusta ihan ok omaa jaksamistani ajatellen. Maidon tuotanto kenties lisääntyi, niin kuin moni on neuvonutkin, kun imetin lasta noin kymmenen päivän ajan oikeastaan vuorokauden ympäriinsä. Syötöt saatoivat kestää kaksikin tuntia kerrallaan ja syötön väli oli vain toista tuntia. Mutta sen pystyi ottamaan huumorilla sillä ajatuksella, että tämä kestää vain jonkun aikaa, ei kuukausia.
Paras neuvo kaikkiin ahdistustuntemuksiin ja -tilanteisiin on minulle: tämä on ohimenevä kausi, mikään pienen vauvan elämässä ei ole pysyvää, päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa. Kaikki muuttuu, kehittyy, välillä tulee takapakkia, mutta mikään ei jämähdä hirveimpään olotilaan. Ja kaiken lisäksi monet ikävät jutut, esim. hirveä huuto, vähenevät kyllä, ainakin toistaiseksi.
Meidän suloinen tyttäremme on nyt 3-kuukautinen. Hän jokeltelee, hymyilee paljon, eilen jopa nauroin ihanaa nauruaan. Hän on muutaman kerran jo suostunut nukkumaan vaunuissa ihan vaan terassilla tai parvekkeella, ilman, että vaunut koko ajan liikkuvat. Mahtavaa edistystä äidin kotitöiden kannalta. Hän myös suostuu olemaan hetkiä hereillä poissa sylistä. Tänään hän makoili peitolla useita minuuttia ilman vanhempien leikittämistä tai fyysistä kosketusta. Vau.
Olen hirveän helpottunut siitä, että elämä tuntuu nyt juuri aika valoisalta. Kyllä me pärjätään. Toiveissa olisi saada luotettavaa lastenhoitoapua lyhyiksi ajoiksi. Vauva on vielä niin pieni, ettei häntä voi mielestäni antaa nuorten sukulaisten hoitoon, tai epästabiilien kavereiden, jotka pelästyvät lapsen huutoa esimerkiksi.