Mahassa möyryää jo aika iso olento. Se ei pysy pää alaspäin vaan riehuu miten sattuu. Onneksi on aktiivinen, ei tarvitse olla huolissaan.

Seksi mietityttää edelleen. Tuntuu traagiselta ajatella, että pahimmassa tapauksessa hyvä ja nautinnollinen seksielämä loppuu tai tyrehtyy lapsen syntymään. Voi ei! Siihen en ole mitenkään valmis, sehän pilaa tulevaisuuden ja elämän.

Kysyin mm. lääkäriltä, miksi monet naiset haluavat seksiä niin vähän lapsen saannin jälkeen. Hän epäili, että iso syy on hormonaalinen tila, jossa ei yksinkertaisesti himota niin paljon kuin normaalisti. Ja tila voi kuulemma jatkua pitkäänkin, esimerkiksi imetyksen loppuun asti. Mutta että samalla tavoin kuin ihmiset ovat erilaisia myös raskauden aikana, niin hormonaaliset tilatkin vaihtelevat yksilökohtaisesti. Eli toivoa jonkinlaisesta seksielämästä on, mitä haluihin tulee.

Meillä parisuhde on nyt hyvällä mallilla, vaikka lapsen odottamistieto ei odotettu ja toivottu ollutkaan. Mies ei paljon aiheesta puhu, mutta käyttäytyy nätisti ja korrektisti. Seksi on kivaa ja juttua riittää. Eikä tarvitse riidellä, vaikka tunteet ovat molemmilla pinnassa.