On tylsää itkeä itsensä uneen. Saan iltaisin itsesäälisiä kohtauksia, kun ajattelen, miten joku muu voisi iloita tulevasta lapsestaan, jopa yhdessä miehensä kanssa. Miten tästä voi kertoa kenellekään, kun ei voi ottaa onnitteluja vastaan vilpittömästi. "Ai että onneksi olkoon? Mieheni ei halua tätä lasta."

Hermot ovat juuri nyt koetuksella tavallista enemmän. Kaipaisin niin hoivaa, ymmärrystä ja huomiota. Aika hurja ajatella, millaisia kohtaloita odottavissa naisissa on. Ei ole niinkään harvinaista, että mies ottaa jalat alleen, kun nainen tulee raskaaksi. Odota siinä sitten tasapainossa ja rauhassa.

Mulla ei ole haluja kantaa tätä vastuuta yksin. Lapsi on joka tapauksessa molempien, teki mies asian suhteen mitä hyvänsä. Jos hän lähtee mun luotani pois, ei hänen vanhemmuutensa mihinkään häviä.