Öisin on hankalaa, kun ei uni tule. Välillä on levottomat jalat, välillä ei saa ajatuksilta unta, välillä olen vaan jotenkin väsynyt ja hereillä yhtä aikaa. Hermo meinaa mennä hetkittäin, mutta sitten kun saa taas yhdet kunnon yö- tai päiväunet, niin olo helpottuu.

Työkuviot rassaavat. Onhan se aika kornia, että työnantaja tarjoaa kylmää kättä raskaana olevalle. Asia on vielä vaiheessa, koska olen ottanut yhteyttä eri tahoihin ja odottelen, tulisiko mitään tulosta. Olisi joka tapauksessa hyvä, jos pääsisin äitiyslomalle hyvillä mielin, tietäen, mikä odottaa lapsenhoidon jälkeen. Eli onko töitä tiedossa vai ei siellä suunnassa missä nyt.

Otus sisälläni tuntuu elävän ja kasvavan. Potkiminen on kivaa, se myös helpottaa huoliani. Välillä tämä odotusaika tuntuu loputtoman pitkältä, mutta tänään tajusin, että aika auttaa minua sopeutumaan tulevaan tilanteeseen. Että kohta on oltava valmis palvelukseen, ympärivuorokautisesti. Toivon, että voimani riittävät ja osaan antaa tulevalle lapselleni sitä mitä hän tarvitsee.

Odotan äitiyslomaa ihan ihkuna. Silloin on vihdoin aikaa miettiä, mitä pitää hankkia ja miten valmistautua synnytykseen jne. Meillä ei edelleenkään ole mitään hankittuna. Tänään oli puhetta, että ainakin se auton turvaistuin pitää hankkia ajoissa, että saadaan lapsi pois synnytyslaitokselta sitten... mies kyllä luuli, ettei vauvoja laiteta sellaisiin, että pelkkä joku koppa riittää, sellainen joka köytetään turvavöihin. No, ehkä kuitenkin turvakaukalo on lakisääteinen vai onko?

Nyt eletään kai viikkoa 28, paino yhä - 1,2 kiloa. Että silleen.