Olen jäänyt nyt pois töistä. Oloni on aamupäivisin ihan hyvä, mutta iltaisin alkaa fyysisesti ahdistaa, maha tuntuu räjähtävän piukeuttaan. Närästys on jotain huimaavaan kauheaa, lääkityksestä huolimatta. Ensimmäistä kertaa olo on välillä sellainen, että toivoisin pääseväni mahasta äkkiä eroon.

Suurimman osan aikaa kaikki tuntuu paljon paremmalta. Olen onnellinen odotuksesta, tulevasta perheenjäsenestä ja upeasti tilanteeseen sopeutuneesta miehestäni. Hänestä tulee isä vasten tahtoaan, mutta siitä huolimatta olemme tällä hetkellä aika tasapainoisessa suhteessa.

Synnytyksestä pitäisi vielä päästä puhumaan ammattilaisten kanssa. Emme ole olleet valmennuksessa ja vielä on tutustumatta synnytyssairaalaankin. Miten pärjään synnytyspelkojen kanssa? Miksei voi valita keisarinleikkausta suosiolla? Tuntuu siltä, että ääneen ei voi tällaisia kysymyksiä edes esittää, ettei pidetä ihan nysvänä.

Äitiysloma antaa nyt mulle joka tapauksessa tilaa ja aikaa lepoon, ajatteluun ja asioiden järjestelemiseen. Ehkä pääsen pikku hiljaa selvyyteen mieltä askarruttavista asioista.