Lähdettiin reissuun, ja mun osakseni on langennut pakata sekä lapsen että omat kamppeet. Ja niinhän siinä käy, joka kerta, että unohdan jotain tosi tärkeätä. Tällä kertaa kotiin jäivät rätti, nalle sekä yöpuku. Aika lahjakasta unohtamista, sillä en ole koskaan ennen kuvitellutkaan lapsen voivan nukkua ilman noita.

Niin me vaan selvittiin viime yöstä, tosin aamuyöstä lapsi heräili muutamia kertoja. Laitoin jonkun toisen pehmolelun hänen sänkyynsä ja päivävaatteista mukavimmat päälle. Tänään hankin pari yöpukua marketista. Eiköhän me näillä mennä seuraavat pari yötä.

Huvittavinta kaikessa on se, että minä pelästyin eilen illalla tosi paljon varsinkin rätin puuttumista. Olenhan lukenut unilelun tai -rätin merkityksestä paljon. Lapsi ei kertaakaan edes maininnut rättiä, joten tällä kertaa aikuinen oli ehkä liian huolestunut ja pedantti. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun teen saman huomion...

Lapsukainen voi hyvin, on reipas ja nauravainen ja vaatii kovasti meidän huomiotamme. Jos juttelemme koko ajan kahdestaan miehen kanssa, lapsi keskeyttää ja tekee jotain, mikä saa meidät kiinnittämään huomion häneen. Olen iloinen, että hän osaa näin pitää huolta hieman itsestään ja omista tarpeistaan.