Vauva söi tänään kokonaisen luumun! Tai siis kokonaisen, joka oli jauhettu myllyn läpi muussiksi. Mutta aika paljon meni mahaan ruokaa, ihan ensimmäistä kertaa tuota hedelmää. Minä en syö luumuja ollenkaan, ja ajattelinkin, että nyt kun haluan opettaa vauvaa "kaikkiruokaiseksi" (ei siis tietenkään vielä ole tarkoitus syödä ihan kaikkea, varsinkaan alle 1-vuotiailta kiellettyä) voisin itsekin tutustua alusta pitäen joihinkin mulle inhokeiksi tai vieraiksi jääneisiin ruoka-aineisiin. Luumu, kukkakaali, puolukka, karpalo ja monet muut.

Vauvan kanssa eläminen on opettavaista, rauhallista ja mukavaa. Itkua en edelleenkään tykkää kuunnella, mutta toki kestän sitä paremmin kuin aiemmin. Imettäminen on mahtavan mukavaa, varsinkin päiväsaikaan, vauvaa on ihana pitää lähellä, sylissä, kantoliinassa. Hänen kanssaan on hauskaa nujuta, laulella ja leikkiä, jutella, ilveilläkin. Hän sai eilen hyppykeinun vai miksi sitä nyt kutsutaankaan. Nauttii aivan täpöllä, hihkuu riemusta. Aluksi hän saa pomppia siinä vain muutamia minuutteja kerrallaan, selän ja luiden kehityksen vuoksi kai.

On ainutlaatuista saada seurata, miten pienestä vauvasta kehittyy joka päivä maailmaan avarammin hahmottava ihminen. Vastasyntynyt on suloinen ja suojeltava, ja miten pian siitä tulee maailmaan uteliaasti suhtautuva vauva, sitten pikkulapsi jne.