Meidän ihanankamala vauvamme on päättänyt heräillä viime öinä pahimmillaan vartin välein. Hän haluaa syödä. Nukahtaa sitten ja herää taas syödäkseen jälleen. Tätä jatkuu yleensä muutamia tunteja, kunnes aamu koittaa, ja hän haluaa taas syödä.

No, mullahan sitä aikaa on. Ja mies on hoidellut mun puolesta aamujuttuja lapsen kanssa sillä tavoin, että saan joka aamu nukkua yksin tunnista kahteen, kunnes vauva haluaa taas.... SYÖDÄ!!!

Nukkua meidän vauva ei hirveästi haluakaan tällä hetkellä. Tänä aamuna hän on torkahtanut tissille joka kerta, mutta torkut kestävät korkeintaan 9 minuuttia. Mitattiin ja todettiin, että siinä ajassa ehtii käydä ainakin vessassa tai pestä hampaat. Kun olimme kahteen kertaan yrittäneet nukuttaa häntä vaunuihin, ensin mies ennen töihin lähtöään ja sitten minä, totesin, että ei auta. Kantoliinan sidontaan ja lapsi liinaan. Tällä kertaa hän tuli mielellään liinaan. Osaan vain sellaisen perussidonnan, jossa lapsi on maha minun mahaani vasten, pystyasennossa. Hän oli siinä hetken tyytyväisenä, kunnes alkoi TAAS hamuta tissiä. Ajattelin että ei käy, koska hän juuri pääsi liinaan, en rupea ottamaan häntä pois siitä. Hän alkoi ihan väkisin tunkea suutaan rintaani kohti, ja silloin ei auttanut muu kuin kokeilla, onnistuuko imeminen kantoliinasta. ONNISTUI SE! Vauva pieni söi ja ähki ja... NUKAHTI kantoliinaan!

Nyt hän uinuu liinassa sylissäni, varsin tyytyväisen oloisena. Mun ei auta muu kuin sopeutua siihen, että meidän vauva ei yksin tykkää olla, ei vaunuissa, ei sitterissa, ei sängyssään, ei vanhempien sängyssä, ei turvakaukalossa. Syli kelpaa.