Vauvasta on tullut pikkutyttö!

Puolitoistavuotias tyttäremme tykkää koruista, pinneistä, lompakoista, laukuista, kelloista ja kaikesta kiiltävästä. Hän on mielissään, kun saa päälleen kauniita vaatteita, vaikka toistaiseksi perushaalarit ja kuravaatteet onneksi kelpaavat yhtä lailla.

Tytöstä on tullut yksilö, joka on ihan erilainen kuin minä tai isänsä. Me seuraamme lapsen kehittymistä hämmästyksellä ja ihaillen: ihana kakara! Hänellä on kova tahto ja hyvä huumorintaju. Meillä ei ole eikä varmaankaan tule olemaan helppoa hänen kanssaan, koska tahtoja koetellaan usein. Mutta ai että nautin katsoa, kun hän keksii uusia asioita ja nauttii elämästä.

Vietimme parisen kuukautta perheen kanssa ulkomailla ja palasimme vastikään Suomeen. Kotimaassa on kivaa olla lapsen kanssa, kun on hyvä leikkipuisto ja paljon kavereita niin lapsella kuin meillä aikuisillakin.

Kotiäitiys alkaa jo välillä väsyttää minua. Hommia riittää kotona toki, mutta tekisi mieli maailmaan, oikeisiin töihin. Pikku hiljaa pitää alkaa etsiä niitäkin. Ja hoitopaikan perään pitänee alkaa kysellä.

Olen pahoillani, etten ole päivittänyt blogia aikoihin. Jos joku tätä vielä lukee ja haluaa lukea, niin laittakaa please pikkuinen viesti siitä. Lupaan nyt parantaa tahtia ja parempia kirjoituksiakin.... (aika paljon luvattu...).

Aurinkoista syksyä!