Meille hankittiin leikkikehä. 5-kuinen vauva ihastui siihen heti, koska sen lattiaa vasten voi paukuttaa jalkoja (kuulostaa kivalta), sen puisia pinnoja voi nuoleskella ja pinnoista voi ottaa tukea kun liikkuu. Hänhän ei vielä osaa varsinaisesti ryömiä, vaan kääntyilee liikuskelee käsivetoisesti.

Leikkikehän ostoa edelsi lähes vuoden keskustelu miehen kanssa. Hänen mielikuvansa leikkikehästä oli negatiivinen - sehän kahlitsisi lapsen häkkimäisiin olosuhteisiin. Itse olin juuri seurannut vierestä, kun kaveriäitini yritti pysyä juuri konttaamaan oppineen lapsensa perässä. Lapsi hajoitti paikkoja sellaisella vauhdilla, että pelästyin. Ja keksin tuolloin ajatuksen leikkikehästä. No, saas nähdä miten jatko sujuu, mutta alku on siis ollut todella lupaava. Lapsi tykkää ja minä tykkään. Lapsen isäkin suhtautuu huvittuneesti uuteen kalusteeseen, joka vie aika paljon tilaa.

Muutenkin lapsiperhe-elämä maistuu juuri nyt erittäin hyvältä. Yritän ajatella mahdollisimman usein, että lapsen ehdoilla mennään, eikä ole niin väliksi, saanko mitään muita asioita tehdyksi. Koti saa olla mullin mallin, kunhan lapsi saa riittävästi rakkautta ja mies kans.