Elänkö elämäni parasta aikaa?
Ainakin on upeata seurata, kun maha kasvaa, kun pentu sisälläni potkii ja reagoi, kun minussa tapahtuu muutoksia. Olen tavattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta.
Koska mieheni ei ole lapsen tulosta pelkästään iloinen, olemme pyrkineet puhumaan mahdollisimman suoraan myös huonoista tuntemuksista. Hän tietenkin pelkää vapautensa menettämistä (ihan ymmärrettävää, hän on kasvattanut jo kaksi ihmistä aikuiseksi) ja voimiensa rajallisuutta (ikää ON).

Molemmat tajuamme, että parisuhde joutuu koetukselle, mutta minä en vielä osaa aavistaa edes, missä asioissa. Mies on nimittäin niin avulias ja huolehtivainen, että on vaikea kuvitella hänen kääntävän tulevassa tilanteessa selkäänsä lapselle tai minulle. Ja sehän se suurin pelkoni ainakin nyt on. 

Maha on kaunis, ei kovin iso. Useimmat tutut eivät ole vieläkään tajunneet, että olen raskaana. Yksi tuttu jolle kerroin luuli mun vain vähän pyöristyneen. Nyt eletään siis kuudetta raskauskuukautta, 24 + 6 muistaakseni.

Äitiysvaatteita on jo kiva käyttää, mutta lasta ajatellen emme ole hankkineet vielä yhtään mittään. Ei kai tässä vielä kiire tule...?

Myönnetään, että raskaudesta on haittaakin elämälle: en nuku kunnolla öisin. Levottomat jalat ja yleinen unettomuus pitävät hereillä välillä lähes aamuun asti. Onneksi olen viime viikkoina voinut sitten levätä tunnin verran päiväsaikaan, joten kokonaisolo on ok.