Kävin tänään työhaastattelussa. Ostin uudet kuteet, meikkasin ja puunasin itseäni. Minusta on tullut läski, ja tunnen itseni ihan epäkelvoksi. Onneksi puunaus auttoi hetkellisesti ja haastattelu meni niin hyvin kuin se nyt voi mennä.

En kuitenkaan usko, että saan hommaa. Haastattelija oli sen oloinen, että vaikka seisoisin päälläni, hän ei muuttaisi käsitystään minusta. Nähtävästi hänellä jo oli käsitys siitä, mitä osaan tai en osaa. Hmmm.

No, tässä sitä ihmetellään ja odotellaan, tuleeko jatkokutsua tai muuta tietoa. Toivottavasti kalliit uudet vaatteet eivät menneet hukkaan.

Lapsi juoksi syliin kun tulin kotiin. Tuntui kivalta. Onneksi on perhe. Olisi hirveän paljon raskaampaa hakea töitä ilman kotijoukkojen tukea.