Vauva nukkuu parvekkeella, äiti on väsynyt mutta rauhallinen.

Yöt pienen lapsen kanssa on varmasti suurin pähkinä purtavaksi tällä hetkellä. Kun nykyään ei suositella mitään rajua unikoulua ja kuitenkin pitäisi ratkaista, miten saisi unijaksoja pitemmiksi. Meillä ei ole katastrofia käsillä, mutta uuvuttavaa tämä jatkuva yöheräily on ajoittain silti.

Vauva nousee seisomaan ja huutaa kovaa pari kolme kertaa yössä. Tyyntyy päästessään äidin rintaa nauttimaan. Muutaman kerran hän lisäksi huudahtelee pienemmin ja tyynnyttelee itse itsensä takaisin uneen ilman aikuisen apua. Aamuisin hän nousee seisomaan ja huutamaan puolikuuden-seitsemän maissa, ja otan hänet silloin rinnalle imemään. Silloin hän joskus nukahtaa vielä hetkeksi. Yleensä hänen kanssaan noustaan seitsemän maissa viimeistään. Ekat päikkärit hän nukkuu viimeistään ysiltä, siis usein vielä pimeän aikaan. Olisi kiva, jos saisimme jotenkin yhdistettyä vauvan yöunet ja ekat päikkärit, ideaalia olisi, että hän nukkuisi esim. aamukahdeksaan saakka. Olemme yrittäneet venyttää nukkumaanmenoa ysiin tai ylikin, mutta se ei ole auttanut. Niinpä vauva käy nukkumaan noin kahdeksalta ja heräilee sitten kuuden pintaan.

Tiedän, että olisi hyvä yrittää itse nukkua päivällä vauvan kanssa yhtä aikaa, mutta se ei onnistu meiltä. Kun pitää "valvoa" vauvan unta parvekkeella, ei oma tule. Ja toisaalta ainoastaan päiväunen aikoihin on mahdollista tehdä aikuisten hommia. Illalla en jaksa oikeastaan enää mitään, on niin veto veks.

Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään valituslaulu, vaan analyysi tilanteesta, johon yritämme saada pikku hiljaa hieman korjausta. Syynä siis jatkuva väsymys.