Uskomatonta, miten kovasti mielialani vaihtelevat. Muutama päivä
taaksepäin kaikki tuntui hyvältä ja hallittavalta. Viime päivät olen
itkenyt ja kokenut elämäni ahdistavimpia hetkiä. Mieheni katsoo
ihmeissään vieressä ja pitää minua kamalana valittajana ja turhan
marisijana. Tänään juttelimme lääkärin kanssa, joka patisti molempia
tajuamaan tilanteen. Hänen mukaansa kärsin jonkinlaisesta varttuneemman
synnyttäjän masennuksesta, jota ei pysty itse säätelemään. Käski
käymään asiantuntijan pakeilla ja puhui jopa mielialalääkityksestä.
Aika hurjalta tuntuu, koska en varsinaisesti tunne itseäni
masentuneeksi, mutta varsin epätasapainoiseksi kylläkin. Ja ahdistus ja
itkuisuus ovat tietenkin merkkejä tasapainon heittelystä. Voi olla
kysymys hormoneista.
Tykkään hirveästi miehestäni ja lapsestani, en epäile hoitotaitojani
tai -kykyjäni, jaksamista ehkä kuitenkin, jos itkuisuus ei lakkaa.
Harmittaa, että tällaista tulee ihan yllätyksenä, juuri kun tunsin jo hieman elämänhallinnan tuntemuksiakin.
Lapsi on oppinut kahden kuukauden ikäisenä jo jonkinlaisen rytmin:
yhdet pitkät päiväunet ja säännöllinen nukkumaanmenoaika. Yöllä hän
heräilee vähän vaihtelevin ajoin, mutta yleensä pari yösyöttöä
kuitenkin. Viime yönä hän heräsi kahdelta ja kuudelta. Minusta ihan ok.
torstai, 5. heinäkuu 2007
Kommentit