Uskomatonta, miten kovasti mielialani vaihtelevat. Muutama päivä taaksepäin kaikki tuntui hyvältä ja hallittavalta. Viime päivät olen itkenyt ja kokenut elämäni ahdistavimpia hetkiä. Mieheni katsoo ihmeissään vieressä ja pitää minua kamalana valittajana ja turhan marisijana. Tänään juttelimme lääkärin kanssa, joka patisti molempia tajuamaan tilanteen. Hänen mukaansa kärsin jonkinlaisesta varttuneemman synnyttäjän masennuksesta, jota ei pysty itse säätelemään. Käski käymään asiantuntijan pakeilla ja puhui jopa mielialalääkityksestä.
Aika hurjalta tuntuu, koska en varsinaisesti tunne itseäni masentuneeksi, mutta varsin epätasapainoiseksi kylläkin. Ja ahdistus ja itkuisuus ovat tietenkin merkkejä tasapainon heittelystä. Voi olla kysymys hormoneista.
Tykkään hirveästi miehestäni ja lapsestani, en epäile hoitotaitojani tai -kykyjäni, jaksamista ehkä kuitenkin, jos itkuisuus ei lakkaa.
Harmittaa, että tällaista tulee ihan yllätyksenä, juuri kun tunsin jo hieman elämänhallinnan tuntemuksiakin.
Lapsi on oppinut kahden kuukauden ikäisenä jo jonkinlaisen rytmin: yhdet pitkät päiväunet ja säännöllinen nukkumaanmenoaika. Yöllä hän heräilee vähän vaihtelevin ajoin, mutta yleensä pari yösyöttöä kuitenkin. Viime yönä hän heräsi kahdelta ja kuudelta. Minusta ihan ok.