Imetys on lopetettu, olen vieläkin haikealla mielellä. Lapsi on nyt noin 1 v 3kk ja imetys loppui kaksi viikkoa sitten. Olisin mielelläni jatkanutkin, mutta sovittiin miehen kanssa, että yritetään saada aamurytmiä uusiksi yms. ilman rintaa.

Hirveän ristiriitainen olo, vaikka lapselle siirtyminen rinnalta pois ei näytä olleen hankalaa. Imettämisen tuoma ihana läheisyys ja rauhoittuminen herkistävät yhä mieleni, ja tekisi mieli imettää vaikka naapurin vauvaa!

No, mulla oli omatkin syyni: olen lihonut imetysaikani melkein kymmenen kiloa ja olo on tuntunut jotenkin hankalalta kilojen ja kuivien limakalvojen kanssa. Toiveikkaana ajattelin, että lopetettuani imetyksen voisin taas saada takaisin hieman pienemmän ruokahalun, kosteammat limakalvot ja voisin kaiken lisäksi luopua imetysvaatteista ja ennen kaikkea imetysliiveistä, jotka tekivät rinnoista littanan näköiset...

Nyt käytän taas vanhoja liivejä ja vaatteita, ruokahalu ON laantunut hieman ja paino pudonnut jopa kilon! Yritän taas löytää takaisin oman itseni, oman kroppani luo. Se on toki muuttunut, mutta yritän saada siihen hyvän kontaktin ja pitää itsestäni hyvää huolta tästä eteenpäin.

Lapsemme voi mainiosti, opettelee sanoja parhaillaan. Hän on hyvin energinen, juoksentelee kovasti, leikkii mielellään hiekkalaatikolla, laulelee, juo mukista ja lasista, käyttää haarukkaa ja lusikkaa, leikkii autoilla ja  syöttää nukkevauvaa. Potalla hän käy ahkerasti, mutta vaipat pysyvät vielä jalassa siitä huolimatta. Kesä on ollut antoisa ja letkeäkin, kun 1-vuotias on innolla tutustunut ympäröivään maailmaan. Maalla hän söi metsämansikoita ja mustikoita puskasta suoraan, ui järvessä ja möyri maassa minkä kerkesi.

Kesä meni ilman nettiin kirjoittamismahdollisuutta.