Jokainen päivä on nyt omanlaisensa. Yöt ovat menneet lapsen kanssa mainiosti, ilman itkuja. Minä heräilen aika lailla lapsen tahdissa, yleensä minuuttia paria ennen lasta ja otan syömään rinnalleni, ellei lapsi jo valmiiksi nuku vierelläni. Näin jatkuu noin kolmen, neljän tunnin välein. Jossain vaiheessa mies nostelee lapsen omaan sänkyyn, jotta saisin muutaman tunnin nukuttua ilman vieressä nukkuvaa lasta. Nukun nimittäin turhan kevyesti lapsi vieressäni.

Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa Babybjörn-rintareppua, jonka hankin kuudella eurolla huuto.netistä. Se oli heti iso menestys: itkevä lapsi rauhoittuu siinä melkein heti ja nukkuu tyytyväisenä, varsinkin jos liikuskelen silloin tällöin, enkä vain istuskele paikallani. Nytkin hän nukkuu rinnallani täyttä häkää. Kun olen nostanut häntä välillä omaan sänkyynsä, lapsi herää viidessä minuutissa ja on tosi tyytymätön. Nyt eletään siis 11 päivää vanhan pienokaisen tällaista vaihetta, huomenna kaikki voi taas olla toisin.

Maitoa tihkuu rinnoistani edelleen enemmän kuin lapsi on halukas syömään. Neuvolan tädin mukaan tilanteen pitäisi tasoittua itsestään, kun kroppani alkaa mukautua lapsen maidontarpeeseen. Hyvä, sillä nyt on kaksi vaihtoehtoa öisin: joko pitää imetysliivit ja maitosuojuksen päällä nukkuessa ( tulee muuten maito läpi silloinkin) tai olla ilman, nukkua parin pyyhekerroksen päällä ilmakylpyjen toivossa. Rinnat kun tykkäävät ilmakylvyistä. Nehän menivät alussa tietenkin ihan rikki, iho kesi pariin kertaankin. Nyt tilanne on parantunut, ja onneksi ei tarvitse käyttää rintakumeja, jotka aiheuttivat lapselle vatsavaivoja, koska maitoa tuli kerralla niin paljon suuhun ja mahaan.

Lapsi on päivä päivältä tutumpi ja rakkaampi. Hänellä on kastanjanruskea tukka, joka tuuheutuu päivä päivältä. Luulin muuten, että se lähtisi pois, että se olisi vain sellaista syntymätukkaa. No mene ja tiedä. Hänen silmänsä ovat hyvin tummat ja katse kuin joltain toisesta maailmasta: tutkiva, pohdiskeleva. Hän on hyvin tarkkaavainen, suorastaan teräväkatseinen. Nenä on merkittävän näköinen, leveähkö ja isohko. Siitä voi tulla joko riesa tai persoonallinen ja sensuelli piirre pikkunaisen kasvoissa. Huulet ovat todelliset pusuhuulet, kasvot sydämenmuotoiset. Hän on pitkä (syntymäpituus 50 cm oli mitattu polvet koukussa...) ja sirorakenteinen, sormet ovat pitkät, jalkapohjat niin isot, että 60-senttiset potkuhousut ovat melkein naftit jalkapohjista. Mikähän mahtaisi olla hänen kengännumeronsa...

Ja ääni, tuo suloinen ääni, on päivä päivältä kovempi. Ja olen toki jo tutustunut perheemme uuteen raivottareenkin, joka tietää mitä tahtoo. Ei jää epäselväksi, jos joku asia on huonosti. Hyvä tyttö!