Olemme viettaneet kuukauden Keski-Euroopassa kolmistaan, isa, aiti ja lapsemme 1 v 5 kk.

Elo on erilaista kuin Suomessa, vaikka rutiineita koitetaan harrastaa niin kuin ennenkin. Puistoissa  kaydaan leikkimassa ja paivaunia nukutaan. Kaikilla meilla on kuitenkin hieman vajausta ihmiskontakteista. Silla vaikka puistossa tavataan jonkun verran lapsia ja aikuisia, niin juttuun paasee vain harvoin. Lapsukaisemme on sopeutunut hyvin, ja mekin kai pikku hiljaa.

Taalla on tullut tuntu siita, etta isa ja lapsi ovat todellakin tulleet rakkaiksi ja laheiseksi toisilleen. Ajatella, etta viela kaksi vuotta sitten mieheni oli hyvin rikki raskaudestani. Nyt han on antautunut isyyteen tavalla, jota voin vain ihailla.

Meilla aikuisilla menee nyt aika kivasti. Molemmat kaipaavat enemman aikaa omille puuhilleen ja varsinkin yksinaisyytta, mutta toisaalta viihdymme hyvin myos kaksin ja kolmin. Lopetin imetyksen pari kuukautta sitten, ja pikku hiljaa seksuaaliset haluni ovat palailemassa. Ne olivat poissa melkein kokonaan kesalla ja viime kevaana. Se tuntui oudolta ja pelottavalta, silla olen aina tuntenut itseni hyvin seksuaaliseksi olennoksi. Ja sitten jonkun aikaa lapsen syntyman jalkeen vietti alkoikin hiipua.

On kivaa olla nainen silloin kun tuntee olevansa nainen ja naisellinenkin. Mina karsin hieman siita, etta olen lihonut lapsen syntyman jalkeen, enka ole jaksanut pitaa itsestani niin hyvaa huolta kuin haluaisin. Kuvittelin, etta imetysaikana en ainakaan lihoisi, mutta toisin kavi.

Pikku hiljaa olisi aika saada omaan elamaan sellaista ryhtia, mika tuo myos mielelle virkistysta.