Käytiin kahvilassa, joka vilisee äitejä lapsineen ja vaunuineen. Tapasin sattumalta kolme tuttua tuoretta äitiä. Heitä yhdisti imetyspaidan käyttö, siitä tunnisti heidät imettäjiksi. Kaikkihan eivät imetä, mutta siitä puhutaan kovin vähän. Eräs ystävättäreni päätti jo ennen vauvan syntymää, että pääsee helpommalla, kun antavat miehen kanssa vuorotellen vauvalle pullomaitoa. Niin, 70-luvulla sellainen oli oikein muotiakin.

Meillä kuitenkin arvostetaan imetystä, joskus vähän hampaat irvessäkin. Puoli vuotta meni kivasti täysimetyksellä, nyt eletään sekaruokinnan aikaa, joka ei ikävä kyllä ole vielä näkynyt vauvan yötottumuksissa. Hän heräilee usein ja syö jopa entistä tiheämmin rintaa. Hmmm.. onneksi ei ole hirveästi stressiä tai velvoitteita, jaksetaan tämä aika.

Te jotka tätä blogia luette, kertoisitteko miten ja milloin olette lopettaneet imettämisen. Mikä on ollut sysäys lopetukselle ja miten se sujui. Miltä päätös jälkikäteen tuntui? Liian aikaisin vai liian myöhään? Minä tässä pohdiskelen imetystulevaisuuttani, joka tällä hetkellä vaikuttaa auvoisalta, eli tavoitteena olisi se vuoden suositusaika. Täytyy tunnustella, miltä itsestä ja vauvasta tuntuu. Mitään takarajaa en ole imetykselle asettanut, vaan ihan fiilispohjalta on tarkoitus jatkaa.