Kiitos imetyskommenteista.

Olen huomannut itsekin, että neuvolassa imetykseen ei oikein saa tukea, vaikka neuvolan täti on meilläkin tosi kiva ja avulias noin ylipäänsä. Voihan se olla, että hän ei halua tunkeilla, ei painostaa eikä esittää omia mielipiteitään, koska tietää miten herkkä asia imetys on.

Olisi kuitenkin tärkeää saada aktiivista apua alusta asti. Ja nimenomaan tukea, koska uskonpuute on ainakin meillä ollut pahin vaaratekijä imetyksen jatkumiselle. Enää en epäile maidon riittävyyttä, mutta noin 3 kuukauden kohdalla oli hiukan hankalaakin. Kiitos muuten teillekin, jotka blogiini kirjoititte neuvojanne, niistäkin oli apua.

Vaikka vauvamme syö jo monia ruokia ja minun mielestäni aika suuria määriäkin, niin kyllä hän rintaa imee yhtä usein kuin ennenkin. Ja on hiukan pullistunut poskista, varmaan ravintoa tulee nyt yllin kyllin. Mutta onhan tuo kiinteä ruoka, jota hänelle tarjoamme, erittäin terveellistä, ei juurikaan rasvaa eikä ainakaan lisättyä sokeria. Joka päivä vihanneksia ja hiukan lihaa, munaa tai kalaa, välipalaksi hedelmää ja puuroa aamuin illoin. Olen ihan tavattoman iloinen, että vauvalle tuntuu maistuvan kaikki ruoka. Minä olen ollut kamalan ronkeli lapsi nimittäin.

Mutta mikään kiinteä ruoka ei korvaa imetyksen iloja, jotka jatkuvat. Olen iloinen siitä läheisyyden "rutiinista", jonka imetys tarjoaa. Ja tietenkin rintamaito on hyvä hätäapu, kun ollaan jossain liikenteessä, eikä pääse laittamaan ruokaa.