Ristiriitaista tämä äitiys: juuri kun veisasin virttä siitä, miten ei ole kiire minnekään, varsinkaan uraputkeen, tuli työtarjous. Sellainen, josta olin haaveillut viisi viime vuotta. Nyt sitten pohditaan ja veivataan vaihtoehtoja, kannattaako, voiko aikatauluja lykätä, onko se mua varten, miten vauvalle kävisi jos menisin ja milloin menisin, voisiko lykätä vuodella tms. Ja jos ottaisin vastaan työn, voisinko tuokion kuluttua pokkana jäädäkin hoitovapaalle. Hurjasti mietittävää, mutta onneksi on aikaakin. Työ ei ole varma, eli vaikka sanoisin joo, ei ole vielä kirkossa kuulutettu, että saan sen.

Vauvan kanssa ollut jänskä päivä. Hän on maistellut hieman perunaa ja porkkanaa, nukkunut tavattoman vähän iltapäivällä, ollut erittäin itkuinen illalla nukkumaan mennessä. Mutta naurettu ja hassuteltukin on moneen kertaan. Minusta tuntuu, että 5 ja puolikuinen vauva voi olla erittäinkin huumorintajuinen. Me vaan hihitellään ja nujutaan vauvan kanssa monta kertaa päivässä. Hän nauraa ja hekottelee paljon, ja se tuntuu minusta NIIN hyvältä. Nyt vauva jo nukkuu, ja me jännitämme, aikooko hän herätä taas viiden jälkeen aamulla, kuten tänä aamuna kävi. Yleensä hän herää kuuden seitsemän maissa, mikä on minusta ihan ok, vaikka iloitsen kyllä eniten niinä aamuina, kun hän ilmoittaa heräämisestään vasta puoli kahdeksalta. Se tuntuu jo juhlavalta. Ideaalia olisi jos hän nukkuisi 12 tuntia ( ja putkeen tietty, saahan sitä haaveilla) noin kahdeksasta kahdeksaan.