Tänään olen tuntenut outoa iloa vatsassani kasvavasta olennosta. Mieheni on pehmennyt ainakin väliaikaisesti, on ollut hyvin hellä ja siedettävä, vaikkei lapsiasiasta edellenkään puhu. Mutta jotenkin huolehtivainen ja hyvä, ainakin hetkittäin.

Olen innoissani raskauden kehittymisestä, huomenaamulla pitäisi kuunnella sydänääniä vaihteeksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin, sillä tekisi mieleni jo kertoa omille vanhemmillekin. Monta vaaraa ompi eessä, mutta kyllä kai pahimmat alkuriskit on jo takana...

Vatsan muoto on muuttunut, mutta ei minusta mitään vielä huomaa. Kilot kurissa, ei ihmeellistä ruokahaluakaan. Yöllä heräilen kyllä stressiin, työpaikan takia. Olen määräaikainen, ja työsuhteeni varmaankin katkeaa äitiyslomaan. Vituttaa ja hermostuttaa.