Kyllä hormonimyrskyt ovat kovia. Eilen itketti koko päivän, tänään tunnen itseni aikuiseksi ja aika vahvaksi. Elämäkin tuntuu ihan mukavalta. Ja tulevaisuus mahdolliselta.

Kerroin tänään yhdelle läheisistä ystävistäni, että odotan lasta. Olipa kiva saada onnitteluja. Hän oli vilpittömän iloinen, vaikka kerroin, että mieheni ei sitä ole. Ystävä onnitteli mua itsenäisestä päätöksestä pitää lapsi. Tuli ihan kiva olo. Eilen sen sijaan itkin mm siksi, kun luin Vauva-lehdestä, miten odottavien naisten puolisot hellittelevät naisten pallomahaa ja puhuvat sikiölle hellästi. Ei meillä vaan. No, sekään ei tänään satu niin kovin, jotenkin taas asiat näyttävät siedettäviltä.

Ihanaa ajatella, että pääsen äitiyslomalle muutaman kuukauden kuluttua. Odotan sitä innoissani. Toivottavasti olen silloin sellaisessa kunnossa, että jaksan muutakin kuin maata paikallani. Olisi kivaa nauttia kiireettömästä elämästä hetkisen ennen lapsen syntymää.

Voi kun mun mies tajuaisi miten paljon iloa lapsen tulo voi tarkoittaa, mulle.