Äitiysloma on alkanut! Olo on nyt mitä mainioin: maha kireä ja pullea, mutta muuten ei yhtään olo turvonnut. Meikkasin juuri oikein huolellisesti ja puin pirteät vaatteet päälle. Käyn kohta asioilla, ja haluan olla jotain muuta kuin nuutunut kotona makaava toipilas.

Hankintoja, joitakin, on nyt tehty. Olen hankkinut imetysliivit, joita sitten voi ostaa toisetkin, kun näkee synnytyksen jälkeen, onko koko varmasti oikea. Otin merkin ja koon miestäni varten ylös, että hän voi sitten juosta liivejä hakemassa. Kaveri lahjoitti ylijäämäliivinsuojuksia, vauvanvaatteitakin on nyt hankittu joitakin. Ensisängyksi kelpaa äitiyspakkauksen laatikko. Vaunupäätös on yhä tekemättä, sillä hinta kyllä mietityttää. Kun ei niitä lapsia taida meille enempää tulla kuin tämä...

Miehen kanssa puhuttu vaikeasta lapsiasiasta. Hänhän ei ole oikein asialle lämmennyt, ja mielessä kaihertaa epäluottamus. Kun tämä ei ole ollut suunniteltua, vaan täysin holtitonta raskaaksi tulemista. Emme käyttäneet aina ehkäisyä, vaan laskeskelimme kuukautiskierron mukaan, milloin tuntui siltä, että on syytä käyttää kondomia. Ja sitten kävikin niin, että ovulaation aika näytti siirtyneen aikaisemmaksi kuin laskimme. Ultraäänikoe vahvisti lapsen saaneen alkunsa "väärään" aikaan, siis ei kierron puolessa välissä, kuten yleensä.

Meillä on tosi nastaa yhdessä. Toivottavasti hyvät ajat eivät lopu lapsen synnyttyä. Olisi karmeaa, jos kaikki tämä hyvä, mitä meillä on ja tulevaisuudessa lapsen myötä voi olla, hajoaa epäluottamukseen tai asioiden epätoivottuun muuttumiseen. Olemme kyllä varautuneet siihen, että lapsen myötä elämä mullistuu ja ajankäyttö muuttuu. Kunpa vain saisimme siitä huolimatta suhteestamme sen, mitä kaipaamme. Siinäpä haastetta.

Vaikka raskaus tuli molemmille yllätyksenä, olen kuitenkin sopeutunut tilanteeseen miestäni paremmin. Minulla kun ei ole ennestään lapsia, ja tämä tuntuu elämän ylimääräiseltä lahjalta. Ja kaiken lisäksi raskausaika on ollut todella mielenkiintoinen kokemus kaikkine vaikeuksineenkin. Jännä nähdä, miten tulevista koitoksista selvitään. Synnytyskiin tuntuu tällä hetkellä kiinnostavalta etapilta. Pelkoni on vähentynyt, tilalle on tullut uteliaisuutta ja iloa siitä, että senkin voi kokea.