Jännältä tuntuu elämä. Minussa tapahtuu muutoksia, ja lopulta muutos tuo ihan uuden tyypin meidän perheeseen. Miten se mahtaa vaikuttaa mun ja meidän elämään...

Kaikki, painotan: KAIKKI tuntemani naiset ovat pettyneet miehiinsä lapsen syntymän myötä. Se tuntuu pelottavalta ja kamalalta. Näissä tarinoissa toistuvat samat asiat: mies ei sopeudu uuteen tilanteeseen, ei osallistu lapsen hoitoon tarpeeksi, pakenee kotoa milloin työhön milloin harrastuksiin. On mustasukkainen vaimosta, kun lapsi vie ajan ja huomion, mutta ei silti tee kotitöitä enemmän helpottaakseen äidin työmäärää. Rupeaa dokaamaan, riitelemään, ihastuu toisiin.

Ajatus lapsesta etukäteen on yleensä ollut ihan toisenlainen. Mitä ihmettä tässä välissä oikein tapahtuu? Tapahtuuko niin meillekin?