Arki on ihana asia. Vauva oppii tietyt rutiinit ja suostuu niihin, ja sitä kautta kaikki perheessä voivat hieman rentoutua. Juuri nyt vauvamme on päivän toisilla unillaan parvekkeella. Hän on käsittämättömän tarkka kellonnoudattaja: kun kello lyö 11 aamupäivällä, vauva haluaa nukkua. Hän haluaa nukkua, vaikka olisi nukkunut yöllä vähän tai paljon, ottanut aamu-unet parvekkeella tai ei. Hän haluaa nukkua klo 11. Minusta se on hirveän kivaa, mutta ihmettelen, mistä vauva saa tuon tarkkuuden rytmiinsä. Samoin iltaisin hän haluaa nukkua viimeistään klo 20, ja väsymys alkaa jo puoli tuntia aiemmin. Jälleen kerraan riippumatta päivällä nukutuista tunneista. Meidän vauva ilmoittaa olevansa väsynyt juuri tuohon aikaan. Joka päivä.

Viime yönä hän heräili usein, ja itkussa oli kivulias sävy. Vatsavaivoja on jatkunut pari kolme päivää, ja kakkaaminen on selvästi vähentynyt. Huomenna lähdemme ulkomaan matkalle, ja täytyy toivoa, että vaivat helpottaisivat pian.

Vauvaelämä tuntuu tällä hetkellä tutulta, normaalilta ja minulle sopivalta. Moni tuttu on sanonut, että 4-5-kuinen vauva on ihanimmillaan, ja silloin moni äiti todella nauttii äitiyslomalla olostaan, vaikkei kotiäitityyppiä olisikaan. Eli rankempia aikoja lienee luvassa tulevaisuudessa. Mutta nyt nautitaan tästä täy sillä!

Luulen, että tämä blogi päivittyy seuraavan kerran vasta lokakuun puolella, ellen sitten löydä sopivasti tietoliikenneyhteyksiä reissun päällä.