No niin, tänään on laskettu päivä. Tervetuloa lapsemme, jos huvittaa jo!

Ei vaikuta ihan siltä, että tänään synnytettäisiin. Pieniä tuntemuksia ( psyykkistä?) on ollut eilen ja tänään, mutta luulen h-hetken viivästyvän jonkun verran. Pidänpä sitten odotellessa kotia yllä, kohentelen asioita joita jaksan ja yritän ottaa kevyesti. Hermoilua ja mielialavaihteluita on kyllä esiintynyt viime päivinä, tänäänkin jännittää, jaksanko seurustella kylään haluavan ystävättären kanssa. Pelkään kiukuttelevani hänelle kärsimättömyyttäni.

Supistuksia tuntuu ehkä. Sanon ehkä, koska tuntemukset eivät ole erityisen kivuliaita.

Kirjoitin eilen toivelistan sairaalaan. Siinä on tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kohtia, mutta kun en tiedä omasta tilastani tuolloin mitään, piti kirjata joitakin pikkujuttujakin. Yksi tärkeä asia on se, että en halua sairaalan tarjoavan lapselle lisämaitoa tai vettä. Haluan aloittaa imettämisen ilman hankaloittavia tekijöitä, mikäli mahdollista. Maitoa tulee jo nyt ihan reippaasti, joten uskon sitä tulevan vastakin, jos vain tissien arka iho kestää.

Eilinen odotuspäivä oli aika outo. Olin tokkurainen nukuttuani päiväunia useita tunteja. Kävimme kaupoilla ja leffassakin. Tuntui hyvältä käydä vielä "viime hetken" elokuvissa. Poikkeuksellisesti nautimme vielä oikein pikaruoka-ateriankin leffan jälkeen. Eksoottista...