Meillä taiteillaan vauvan rytmin kanssa. Hän on kovin aamuvirkku, mutta hieman kummallisella tavalla: haluaisi heräillä neljän viiden maissa jopa, yleensä tosin vasta kuudelta, mutta sitten tunnin hereillä olon jälkeen onkin valmis ekoille päikkäreille. Ja hullultahan se tuntuu laittaa vauva pimeälle parvekkeelle päikkäreille.

Kun viikonloppuna vielä siirryttiin talviaikaan, pelkäsimme pahinta. Mutta vauvapa jättikin itse päiväunia väliin, ja me puolestamme yritimme venyttää hänen nukkumaanmenoaan. No, eilen hän pani maata puoli kasilta, tänään varttia vaille. Vaikka mitä tekisimme, lapsi on joka ilta seitsemän maissa jo aika kypsää kamaa.

Mutta huomaan, että kyllä vauvan rytmiä voi jonkun verran yrittää muokata, kunhan on kärsivällinen ja suunnitelmallinen. Tämän hetken tavoitteemme on saada vauva nukkumaan noin kahdeksasta vähintään aamuseitsemään, enintään kahdella välisyötöllä. Onnistuu välillä, sitten tulee hankalampia öitä.

Voin hyvin, mutta kyllä pääni on selvästi pehmentynyt. Unohtelen usein, mitä olinkaan tekemässä, ja mies ihmettelee mun hajamielisyyttäni. Johtunee imettämisestä ja yövalvomisesta.