Sanotaan, että äidinvaisto herättää naisessa jälkeläistään kiihkeästi suojelevan naarastiikerin. Olen huomannut merkkejä tästä jo nyt. Kun keskustelen esimerkiksi mieheni kanssa lapsen tulevaisuudesta, huomaan ajattelevani asiat koko ajan tiukasti lapsen etujen kannalta. Tunteet nousevat nopeasti pintaan ja itku on herkässä.

On ilo huomata, että molemmat (mieheni ja minä) olemme valmiita ja halukkaita antamaan tulevalle lapselle rakkautta, huolenpitoa ja turvaa määrättömästi. On ollut suloista huomata, että keskinäisestä lapsentoive-epävarmuudesta huolimatta molemmille on selvää, että lapsen etu otetaan huomioon ensimmäisenä. Mulla on tänään erityisen hyvä olo tästä meidän pikkuperheestä ja sen tulevaisuudesta. Vaikeista asioista pitää jaksaa ja uskaltaa puhua, ja ymmärrystä toisen järjettömyyksiin ja lukkoihin on löydettävä yhä uudestaan. Meillä on niin kummalliset taustamme kaikilla. Ja ne vaikuttavat käyttäytymiseemme tahtomattammekin.

Talouskeskusteluakin on käyty ja päädytty siihen, että pyritään elämään lapsielämää aika halvalla, tuunaten vanhaa ja karsien turhaa. Tavaranpaljous ei tuo onnea taloon. Senhän kaikki tiedämme.