Miten mukavaa, kun olo on normaali, ollut jo toista viikkoa. Menossa 16. raskausviikko, olen niin helpottunut.

Jaksan taas puuhastella kotona, ja töissäkään en meinaa enää nukahdella. Vatsa ei vielä ole kasvanut, joten esteitä liikkuvalle elämälle ei ole.

Huolet tulevat ja menevät. Työpaikan säilyttäminen on iso kysymys, mutta toisaalta olen ajetellut, että ei mua hirveesti huvita nykyinen työ, olisi joka tapauksessa hyvä etsiä uutta työtä pikku hiljaa. Talousasiat mietityttävät: koska raskaus oli vahinko, en ole mitenkään valmistautunut esimerkiksi säästämällä tms.

No, ei raha elämän suurin asia ole, onneksi. Sitä paitsi jotenkin tässä pärjätään ihan varmasti.

Kotona menee paremmin kuin aiemmin, vaikka mies kärsii unettomuudesta tämän tilanteen vuoksi. Pikku hiljaa asia toivottavasti näyttää valoisammalta, eikä enää niin ahdistavalta umpikujalta kuin ensialkuun.

Mullehan lapsen saaminen on onnenpotku, olen niin vanha äidiksi, että tämä voi todellakin viimeinen mahdollisuuteni.

Kirsi Pihan haastattelu viime sunnuntain Hesarissa oli puhutteleva. Hän puhui siitä, miten naisia syrjitään yhä työelämässä erityisesti äitiyden takia. Minua kiinnostaa ja jännittää oma tulevaisuuteni. Käykö mulle niin, että äitiys vie etenemismahdollisuudet töissä? Miten muille on käynyt?

Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että pakenen mielelläni äitiyslomalle ja toivottavasti hoitovapaille yms. sillä olen jo hieman työlääntynyt nykyiseen työelämääni, joka on ihan äijää.